lauantai 18. helmikuuta 2012

Kerrasta perille

Ei mikään tyhmä likka

Minä tein tänään elämäni virheen, ehkä, ja vielä tahallani. Olen pitkään miettinyt tekisinkö sen vai en, ja päätin tehdä. Saan sitten vain syyttää itseäni.

Helmi ulkoili tänään ulkotarhan ulkopuolella. Ulos mentiin ihmisten ovesta, siitä josta ei ole koskaan edes pyydetty ulos. Mutta kun se kerran jätettiin auki ja mamma meni kameran kanssa pihalle, päätti Helmikin tulla. Takapiha on postimerkin kokoinen, ja nyt siinä on noin yhden neliön tila missä olla. Se neliö on saarrettu lumella, joten karkailusta ei ollut vaaraa. Ehkä sitten kesäksi hankin valjaat?
"Täh? Et oo tosissas."


 Pusku ulkorappuseen



Kaikenlaista tavaraa jäi syksyllä pihalle ja sepä vasta mielenkiintoista olikin. Nyt sopii sitten vain arvata kuinka monta kertaa ovesta on jo pyydetty ulos?

17 kommenttia:

  1. Hihii! Ööh, kahdeksantoista?
    Helmin tassunjäljet ovat ♥ ♥ ♥ ♥ ♥

    VastaaPoista
  2. Linnut jalanjälet........ mielenkiintoista!

    VastaaPoista
  3. O-ou, meillä mennään valjaissa aina ulko-ovesta, kun muitakaan vaihtoehtoja ei ole, ja Aada karkaa noin kerran viikossa rappuun. Sitä ei tajuttu ennen kuin ulko-ovesta kuljettiin kissojen kanssa. Se on siis varmaan teilläkin edessä, aina kun Mamma menee ovesta sisään saa kopata Helmin vauhdissa mukaan :D

    VastaaPoista
  4. Saila: Ei ihan :) Tassunjälkiin ihastuin minäkin!

    Myrsky: Juu :) Ja aika nopsasti tuli pikku tassuihin vilu. :)

    Punapippuri: This is the first time Helmi is outside of her own garden...Did learn quickly that can go out from that door as well...

    Saara: Juuri niin, o-ou. Ajattelin josko sitten ostaisi valjaat ja opettelisi niillä?

    VastaaPoista
  5. Niin, no, ei siinä oikein mitään muutakaan voisi Helmiltä odottaa. :D Eihän se pelkästään hauskaa ole, varsinkin kun teillä ovesta ulos syöksyminen on ihan eri juttu kuin meillä rappuun pääsy. Toivottavasti viimeistään valjastelu vähän hillitsee ulkoiluhinkua, jos Helmi ylipäästään suvaitsee valjaat. Ja varsin suloiset ovat nuo tassunjäljet <3

    VastaaPoista
  6. Voi noita pikkuisia söpöjä varpaanjälkiä ♥

    Ihanan blogin palkinto odottaa teitä täällä: http://romppala.blogspot.com/2012/02/tunnustusta.html mutta ei tarvitse laittaa eteenpäin kun olette tainneet jo saada sen. Tulipa tuplana! ;)

    VastaaPoista
  7. Jep, lopputulos arvattavissa :-D Maailman ihanin tassunjälkikuva kuitenkin saatu. Tasapainottaa?

    VastaaPoista
  8. Hienot tassunjäljet tosiaan! Mutta voi sentään.. Minni ei osaa/uskalla pyrkiä portaikkoon koska sitä ei ole vielä koskaan sinne viety.

    VastaaPoista
  9. Fiksu kisu oppii nopeasti, eikä taida noin jännää juttua ihan heti unohtaa. Toivottavasti ei kuitenkaan livahda joku kerta omille teilleen, kun ei teillä ole semmoista kissapaimenkoiraakaan kuin meillä.
    Sievät, pienet tassunjäljet jäi portaiden koristeeksi

    VastaaPoista
  10. Kyllä minäkin noita tassunjälkiä ihailin, on niin söpöset. Seuraavaksi Helmi saattaa ehkä ruveta järkeilemään, miten siitä ovesta pääsisi ulos ihan omin avuin. Miten sen saisi auki itse? Kun siellä on kaikkea niin mahdottoman mielenkiintoista.

    VastaaPoista
  11. Oi, tassunjäljet ♥ Söpöys!

    Taitaa mennä valjashommiksi ensi kesänä. Joissain asioissa kissalla on erittäin pitkä muisti, luultavasti se uloskinuaminen ei lopu lähivuosina ;) "Pääsin silloinkin, miksen muka nyt?!"

    VastaaPoista
  12. Mindy: Ulossäntäily ei kyllä ole kiva asia, ja Helmi on suht rauhallinen, joten... En uskalla kirjoittaa mitä ajattelen, koska Helmi istuu tässä vieressä lukemassa ;) Täytyy ehkä jotkut halpisvaljaat ensin hankkia ja katsoa mitä mieltä neiti on sellaisesta varustelusta.

    Linda: Kaunis kiitos! Tuplat tällaisisssa eivät haittaa, mutta nyt en taida sitä eteenpäin laittaa :)

    Millan: Kissapaimenkoira olisi kyllä kätevä!

    Paula: Näin luulen tapahtuvan. Ainakin eilen illalla lasia jo vähän rapsuteltiin! Tänään ulos ei ole vielä pyydetty ja mikäs ihme se nyt on - tuollainen pyry!

    Henna, Friede ja Figo: Toivotaan vaan, että valjaat olisivat asuste jonka neiti suvaitsee!

    VastaaPoista
  13. Huh. Täällä on aina kannettu Unna valjaissa pihalle asti, ettei neiti vain saisi päähänsä alkaa luikkia rappuun. Tätilästä on jo esimerkki, kun ulkoilua harjoiteltiin (Unna sai ylittää kynnyksen omaan tahtiin) ja lopputuloksenahan typsy yritti lopun kesää ampaista pihalle jokaisella oven avauksella ja joka toisella pääsikin... Onneksi ei säikähtänyt mitään, että olisi livahtanut pitkälle.

    Toivottavasti Helmin ulkoilut sujuvat tätä turvallisemmin, vaikka Mamma nyt joutuukin pyyntöjä kuuntelemaan :)

    VastaaPoista
  14. Ella: Mamma on niiiiin tottunut kuuntelemaan pyyntöjä. Ulkotarha on opettanut ;)

    VastaaPoista
  15. Minä kyllä luulen, ettei kyse ollut edes Mamman tietoisesta vahingosta, vaan Helmin omatoimisesta päätöksestä. Onhan Helmi ennenkin oven nähnyt, mutta juuri nyt oli aika astua suureen seikkailuun. Suosittelen kyllä, että Helmi totuttautuu valjaisiin pikemmin kuin tottuu vapauteen, muuten ei varmastikaan edes katkiksilla lahjominen auta valjaiden hyväksymisessä. Mutta ehkä jos Helmi oppii, että valjaat = suuri maailma, valjaat ovat hyvä juttu? (Meillä Cisu on oppinut, että autovaljaat = hyvin paha juttu. Cisu näki minun eilen koskevan autovaljaisiin, painui sängyn alle ja vältti kaikkea ihmiskontaktia pitkään. Mä en autoile!)

    VastaaPoista
  16. Jenni: Niin. Helmi taisi olla vieressä kun katselin Koratialaisten ulkopyrähdyksen tässä taannoin. Niin. Niipä tietysti! Voi Cisua, mitä pientä söpöläistä tuolla tavalla säikyttelet?

    VastaaPoista

Kur! Kiitos kommentistasi.