Yhteinen aamiainen

Kolmeen naiseen

Kissat saavat aamiaisensa aina ensin. Sen jälkeen hoidan heidän pottansa ja vasta sen jälkeen käyn laittamaan omaa aamiaistani. Keitän kahvit, paahdan leivät ja kuorin jonkin hedelmän tai kaksi. Jääkaapista nappaan vielä kauragurttia. Aamiaiseeni ei kuulu mitään kissoille sopivaa. Se ei tätä kaksikkoa kuitenkaan yhtään haittaa. 

Hertta hakee huomionsa tuosta oikealla olevasta viherkasvista. Ja istuin kummalla tahansa tuolista, ei siinä auta kuin nousta ylös ja noukkia Hertta pois kasvin keskeltä. Yleensä sinä aikana Noomi sitten istahtaa luettavana olevan lehden päälle. 

Tänään kuitenkin tein poikkeuksen ja kerroin heille selväsanaisesti ettei yhtään nyt kiinnosta sellaiset touhut. Jätin Hertan kasviin, siirsin lehden ja aamiaiseni olohuoneen pöydälle. Kävin santsaamassa kahvia ja kun tulin takaisin, niin näky oli seuraava. 

Aina ei voi voittaa, mutta jos edes joskus? 

Riehujamummu Namu

 Lakananvaihto kissataloudessa

Mukavaahan se on, kun ei tarvitse tehdä mitään yksin. Nyt kuitenkin tuntui siltä, että vähempikin avustaminen olisi riittänyt. Eikä tässä taloudessa tarvitse ihmetellä jos lakanat ovat välillä saaneet vähän osumaa kun yksi on alla ja yksi päällä ja sitten painitaan. Viime lakananvaihtokerralla Namu oli villeistä villein. 

Onneksi ei kuitenkaan tarvinnut yksin riehua, vaan Hertta riensi kaveriksi. 

Pientä palautetta

Noki-Nooralta

Rouva hyvä, minulla olisi pieni kysymys.

Minkä ihmeen takia näin loistava peti on minulta pimitetty?
Ja voisiko tämä siivoaminen jo loppua sviitistäni?

Noki-Nooran sviitissä on tänään ollut suursiivous. Kaapista löytyi virkattu kissanpeti, jonka olen muistaakseni ostanut vuosia sitten Porvoon Eläinsuojeluyhdistyksen myyjäisistä. Se ei aikaisemmin ole kelvannut kenellekään ja se onkin ollut kaapissa hyvän aikaa. 

Vika ei tietenkään ole pedissä, vaan minussa. Olen tarjoillut sen Naukulan kissoille aivan väärin. Nyt kun sen sisälle on laitettu muhkurainen tyyny ja itse petikin on ylösalaisin, se on mitä parhain peti. Voi minua hupsua, kun en ole sitä aikaisemmin ymmärtänyt. 

Onneksi kuitenkin ymmärsin sen nyt eläinten viikkona. Pidetään hyvää huolta, pidetäänhän! 

Pieni iltapuhde

 Kynnet

Täällä leikataan kissojen kynsiä säännöllisen epäsäännöllisesti. Lähinnä silloin kun huomaan tarpeen. Yleensä tarpeen huomaa, kun tulevat lepomaan minua. Kuka mistäkin kohdasta. 

Tänään taitaa olla täplämassun vuoro. Imuroinnin jälkeen, kuinkas muutenkaan. 

Viimeinenkin veteraani

Hertta, 7 v

Kissanäyttelyissä veteraanin ikä on seitsemän vuotta. Seitsemän! Luku tuntuu niin kovin pieneltä, mutta niin se vain on, että Naukulan viimeinenkin kissa, suorastaan kissanpentu, Hertta, on jo seitsemän vuotta. Toisaalta ovathan hänen pentunsakin toki jo yli viisi vuotiaita, että kai se sitten uskottava on. 

Ja laitetaanpas tähän sitten vielä kuva tai kaksi koko pentueesta ihan pikkuriikkisinä. Noomi emo näytti vallan tyytyväiseltä. 

Sulo sen sijaan oli hieman järkyttynyt, ehkä siitä, että niitä tuli kuusi!

Hertan tunnistaa hyvin, Pekan parhaiten, Pekka on punainen kuten Noomikin. 

Ja pääsihän Hertta kerran myös ammattivalokuvaajalle. Toistekin yritettiin, mutta silloin Hertta halusi vain makoilla pöydällä. 

Paljon onnea Hertta ja muut Pinkkitassun P-pennut! 

Keskusteluja

Aamiaispöydässä

Tänään on Naukulan aamiaispöydässä käyty kutakuinkin seuraava keskustelu. 

Mamma: "Hertta, Herttaaa, Hertta hei. Tiesitkö, että kissalla on korvat. Hei sulla on korvat. Hertta hei. Korvat on kissalla tärkeät ja erityisesti silloin jos ne toimii. Toimiiko, Hertta hei, onko sulla korvat? Herttaaaa. Ei Hertta, tules näyttämään onko sulla korvat, onkohan. No onhan sulla, mutta toimiiko nämä, Hertta toimiiko?

Hertta: " - " 

Kissa on Hertta ja kuvan kasvi kuuluu tarinaan. 

Jossain kohdin korvat alkoivat sitten toimimaan tai vaihtoehtoisesti kasvista oli pölyt pyyhitty tassun rivakalla liikkeellä. 

Pimeässäkin on puolensa

Kissatarhassa

Mitä ilmeisemmin kissatarhassa ulkoilu hämärässä on kaikkien Pinkkitassujen mieleen. Sisään ei välttämättä maltattaisi tulla. Lyhtyjä on jo viritelty, jotta näkisin tuleeko tarhasta mukaan tuliaisia. 

Jopa meidän vilukissa Noomi haluaisi olla pimeällä ulkona ja kun kutsun muita sisään, he tulevat, Noomi ei. Noomi kipittää penkin alle piiloon kun tietää etten saa häntä napattua sieltä sisään. Paitsi houkuttelemalla herkuilla. Ja sepä sitten tietysti taas opittiin kerralla.